Hassua miten paljon kärsivällisyyttä vaatii tämän tyyppisen teoksen läpikäyminen. Sen mieltää heti alussa tekstiksi ja kuviksi ja ottaa esiin niiden käsittelyyn tarkoitetut välineet. Mutta voi, kuvaa ei voikaan katsella omaan tahtiin, tekstiä ei voi skannata edes takas ylös alas, ei voi palata äskeiseen. Tuo muoto, elokuva, on passivoiva. Se haluaa pitää kokemuksen ohjakset omissa käsissään. Se kieltää omaehtoisen tutkimisen. Tai asettaa sen raameihin, joita peikko ei hallitse.
Elokuvasi on kuitenkin lyhyt ja kiihkeärytminen, kuin musiikkivideo. Lähes hengästyttävällä vauhdilla se juoksee läpi tarinan. Jos se olisi yhtään pidempi, sitä voisi sanoa viivytteleväksi, nyt se on hengästyttävä :)
Sisällöllisesti sen oivaltaminen saattaisi vaatia uuden katselu- ja kokemiskierroksen. Ehkä useammankin. Se ikään kuin pakeni peikon kynsistä.
Luot uudenlaista lähestymistapaa ja kohtaat varmasti uudenlaisia asioita ja kynnyksiä. Ehkä luomisen tuskaakin.
Mielenkiintoisia ajatuksia ja analysointia, Isopeikko. Vähän samalla tavalla olen itsekin tutkaillut juttuja, olen yrittänyt löytää itselleni uusia tapoja ilmaista itseäni(mitä se nyt sitten onkaan), uusia tapoja limittää ja lomittaa juttuja, rikkoa vanhoja kaavojani, keksiä jotain uutta.
Eli kokeilua on ja välillä tulee reippaasti takkiin, mutta ei se haittaa, koska tämän on tarkoitus olla kuitenkin hauskaa, ei tuskaa. Luomisen tuskan päälle en ole koskaan ymmärtänyt -kirjoittaminen on aina ollut hauskaa, samoin on nykyään kuvien ja videoiden teko. Olen huonoa taiteilija-ainesta, vaikka punaviinistä tykkäänkin. Elämän tuskaa kyllä löytyy, mutta ei luomisen tuskaa.
Lyhyet filmin pätkät voi aina katsoa uudestaan, ehkä seuraava katselukerta tuo jotain uutta näkyville. Jos ei hengästyttäisi niin paljon...:))
3 comments:
Hassua miten paljon kärsivällisyyttä vaatii tämän tyyppisen teoksen läpikäyminen. Sen mieltää heti alussa tekstiksi ja kuviksi ja ottaa esiin niiden käsittelyyn tarkoitetut välineet. Mutta voi, kuvaa ei voikaan katsella omaan tahtiin, tekstiä ei voi skannata edes takas ylös alas, ei voi palata äskeiseen. Tuo muoto, elokuva, on passivoiva. Se haluaa pitää kokemuksen ohjakset omissa käsissään. Se kieltää omaehtoisen tutkimisen. Tai asettaa sen raameihin, joita peikko ei hallitse.
Elokuvasi on kuitenkin lyhyt ja kiihkeärytminen, kuin musiikkivideo. Lähes hengästyttävällä vauhdilla se juoksee läpi tarinan. Jos se olisi yhtään pidempi, sitä voisi sanoa viivytteleväksi, nyt se on hengästyttävä :)
Sisällöllisesti sen oivaltaminen saattaisi vaatia uuden katselu- ja kokemiskierroksen. Ehkä useammankin. Se ikään kuin pakeni peikon kynsistä.
Luot uudenlaista lähestymistapaa ja kohtaat varmasti uudenlaisia asioita ja kynnyksiä. Ehkä luomisen tuskaakin.
Tämä oli jotenkin viipyilevä. Hieno. Ehkä hivenen haikeakin. Tykkäsin.
Mielenkiintoisia ajatuksia ja analysointia, Isopeikko. Vähän samalla tavalla olen itsekin tutkaillut juttuja, olen yrittänyt löytää itselleni uusia tapoja ilmaista itseäni(mitä se nyt sitten onkaan), uusia tapoja limittää ja lomittaa juttuja, rikkoa vanhoja kaavojani, keksiä jotain uutta.
Eli kokeilua on ja välillä tulee reippaasti takkiin, mutta ei se haittaa, koska tämän on tarkoitus olla kuitenkin hauskaa, ei tuskaa. Luomisen tuskan päälle en ole koskaan ymmärtänyt -kirjoittaminen on aina ollut hauskaa, samoin on nykyään kuvien ja videoiden teko. Olen huonoa taiteilija-ainesta, vaikka punaviinistä tykkäänkin. Elämän tuskaa kyllä löytyy, mutta ei luomisen tuskaa.
Lyhyet filmin pätkät voi aina katsoa uudestaan, ehkä seuraava katselukerta tuo jotain uutta näkyville. Jos ei hengästyttäisi niin paljon...:))
Toivon mukaan myös toivoa antava, Katili.
Post a Comment